Minua on jo pitkään hämmästyttänyt miksi sedät ja tädit, lähinnä tädit, menee aina kausittain sekaisin jostain paskoista meemeistä yhtä aikaa. Onko tämä normaalia, vai pitääkö näin käyttäytyvästä lähimmäisestä olla huolissaan? Nimim. Neutraali tarkkailija vm. -86
Tunnistan hyvin tämän ilmiön, jossa monet ihmiset innostuvat samaan aikaan jakamaan versioita jostakin meemistä tai olemaan samaa mieltä jostakin tietystä asiasta vaikkapa siitä onko Don’t look up -elokuva todella oivaltava vai todella huono. Mediatutkijat Jenny Sundén ja Susanna Paasonen esittävät kirjassaan Who’s laughing now?, että tällaista ilmiötä selittää ”affective homophily” käsite. Homofilia tarkoittaa mieltymystä samankaltaisuuteen kun taas affektiivisella tarkoitetaan eräänlaista tunneilmastoa.
Tutkijat Tuula Juvonen, Varpu Alasuutari, Lotta Kähkönen ja Luca Tainio tiivistävät affekti-käsitettä Politiikasta-verkkolehdessä näin: “Affekteilla viittaamme erilaisissa kohtaamisissa syntyviin, aistimusten ja tunteiden välimaastoon sijoittuviin tuntemuksiin ja intensiteetteihin. Affekti ei ole vielä tiedostettu tai selkeästi nimettävissä oleva tunne, mutta se vaikuttaa ihmisiin, herättää reaktioita ja sysää kohti ajatuksia ja tunteita.”
Tällaisia meemien herättämiä tunneilmastoja saatta syntyä purskauksenomaisesti ja ne hiipuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkaneet.
Huumorilla voi olla yhteisöä rakentava funktio, sen on todettu esimerkiksi armeijassa lisäävän joukkojen koheesiota eli yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisin sanoen, voidaan ajatella, että osallistumalla paskojen meemien jakamiseen ja innostumalla niistä, sedät ja erityisesti tädit saavat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi olla, että erityisesti korona-aikana yhteenkuuluvuuden tunteelle on ollut erityistä tilausta.
Meemien paskuus on tietenkin tulkinnanvaraista, se mikä yhdelle on hauskaa voi toiselle olla tylsää. Joten toivon, arvoisa Neutraali tarkkailija, että jaksat suhtautua lempeästi lähimmäisiin, joilla ei ole yhtä hienostunut huumorintaju kun itselläsi. Heitä voi toki varovasti ja kärsivällisesti yrittää valistaa ja kouluttaa paremman huumorin pariin. Hätäapuna voi joskus toimia erilaisten filtterien käyttöön ottaminen sosiaalisessa mediassa tai se, että lopettaa hurahtamiselle alttiiden ihmisten seuraamisen määräajaksi tai kokonaan.
YTT Saara Särmä
Meemitohtori Saara Särmä työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa Making Meaning out of Meme-making (MEMEPOL) -hankkeessa (2019-2023), jossa hän tutkii meemien merkityksellistämää maailmanpolitiikkaa.
Meemitohtori osaa vastata kaikkiin meemeihin liittyviin kysymyksiin.
Tai vaikka ei osaisi, yrittää ainakin.
Meemikoulun taustalla ovat Päivälehden museo, Saara Särmän vetämä MEMEPOL, Koneen Säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa työskentelevä Jenna Jauhiainen sekä väitöskirjatutkija Reeta Karjalainen
rehtori@meemikoulu.fi
Meemikoulu 